LAGOTTO-TYTÖT DINA, UMA & ILO

Tämän blogin hoito on jäänyt ihan retuperälle, mutta tässä hieman kuulumisiamme.

Vuosi päättyi surullissa merkeissä 31.12.2009 rakas karvakuonomme Nelli Neponen matkasi 11 vuoden iässä koirien taivaaseen.

Mutta mites viimevuoden tavoitteiden kävikään....

Dinanhan oli tarkoitus saada agilityssä se viimeinen 2-luokan nolla ja siirtyä 3-luokkaan. Kisat jäi vähiin, mutta se nolla otettiin ja syksyn aikana starttasimme yksissä kisoissa 3-luokassa. HYLsyt radoilta tuli, mutta ihan tyytyväinen suoritukseemme olin.

Tokossa suunnitelmissa oli TK2. Noo, kolmet kokeet käytiin ja niistä saldona kaksi I-tulosta, eli yksi vaille tavoitetta. Lisäksi "extrana" suoritettiin BH-koulutustunnus.

Näyttelyissä tuli käytyä Latviassa, josta LV MVA:n  titteli ja 2 CACIBia kotiintuomisina. Suomessa piipahdettiin Mesarissa jolukuussa, josta 2 x EH.

No entäs Uma....  ns. "Valeraskaus" ei sitten hävinnytkään. Lonkat kuvattiin uudelleen ja samana päivänä loppui agikentällä käynti Lonkissa oli tapahtunut jotain muutosta ja katsoin, että näin on paras...  Kaksi 1-luokan nollaa kuitenkin kerettiin tätä ennen saada lupaamasta kolmesta.

Tokossahan oli tavoitteena TK1.  Kokeisiin meno jäi ja jäi........ Kunnes marraskuussa lopulta päätimme kisata.

Kaksi kisaa peräkkäisinä päivinä ja kaksi I-tulosta mahti pisteillä Yksi tulos jäi uupumaan, mutta viis tuosta.

Näyttelyissä Uma keräsi 2 serttiä ja jokusen varaserttin. Kummasti "rinsessa" kaunistui viimevuoden aikana Nyt 9.1.2010 Uma sai sen kolmannen serttinsä Kajaanissa tullen FI MVA:ksi.

Ja olihan se haavekkin, mitä ei tohtinut kertoa No joo, tuossahan se alla olevassa kuvassa rötköttää

Tuon rötköttäjän "pienen iloisen ihmeen" kansa on aloitettu agi-esteiden opettelu ja tottelevaisuudessa harjoitellaan ihan jokapäiväisiä perus juttuja.

Tälle vuodelle emme liioin tavoitteita asetakkaan. Katotaan mitä saadaan aikaan ilman niitä

Kesäloma meni hujauksessa lähinnä koirien kanssa puuhastellessa. Varkauteen tuli pieni Elmeri poika Hopeanuolen kennelistä. Kiva, että lagottoja tulee tänne muillekkin. Elmeri kävikin tapaamassa meitä.

Ilon kanssa käytiin moikkaamassa Kuopiossa Foogelin poikia Dantea "Pörröä" ja Remusta "Remua". Hyvin meni yksiin Ilon ja Remun leikit. Vähän nauratti kokoero. Ilo on kuitenkin vain 20 pv. Remua vanhempi.

Aloitettiin Ilon kanssa myös pentutreffailut seuramme pennullisten kanssa pienen "treenauksen" merkeissä.

Uman kanssa käytiin parissa näyttelyssä. Iisalmessa Italialaistuomari teki Umasta

ROP-koiran  Tuomari pyysi vielä laittamaan ottamamme ROP/VSP-kuvan hänelle.

Agilityssä Uman meno on valeraskauden myötä muuttunut ihan karmeaksi  Meno on epävarmaan loikkimista sinne tänne... toivottavasti tätä ei kestä enää kauan. Tahtoo, sen agilitystä nauttivan Uman takaisin

Dinan kanssa käytiin mölliagissa. Tehtiin 0-rata molemmilla kierroksilla. Vauhti riitti 2 sijaan.  Jeee, tosi tyytyväinen olin Dinan menoon

Joo, ja sit niihin ikävämpiin asioihin  4.8. jouduin viemään Ilon äkillisesti eläinlääkäriin. Lääkäri poistikin leikkauksella suolesta sukan.... Toipuminen leikkauksesta on sujunut hyvin. Suurta huolta aiheuttaa nyt miten pitää riiviö-kakara aisoissa, ettei mitään jälki komplikaatioita pääse tulemaan.

Ilo kasvaa "kohisten"  Nyt 16,5 viikkoisella ipanalla on painoa noin 10,5 kg ja korkeutta noin 39 cm.  Luonteeltaan Ilo on mainio viikari, joka viihtyy toisten koirien seurassa.

Dinan kanssa teimme kesäkuussa matkan Riikaan ja Dina saikin Latvian muotovalion tittelin. Reissu oli pitkä, mutta tosi hauska ja kytemään jäikin ajatus, jospa vaikka vielä jonnekkin muuallekkin matkaisimme.....

Kesäkuun loppuhuipentumana osallistuimme vielä Uman ja Dinan kanssa seuramme järjestämiin agikisoihin ja menestys oli huikea  Uma kiisi 2 nolla-rataa ja näin olemmekin nollan päässä kakkosista. Dinan kanssa puolestaan saimme pääsylipun 3:sten radoille.

2 ylemmässä kuvassa Uma ja 2 alemmassa Dina.

Aika menee, kuin siivillä. Tuntuu ettei mitään kerkeä tehdä..... treenaaminenkin on ollut vähän sitä sun tätä.

Viikonloppuna käytiin kuitenkin meidän rinsessan kanssa näyttelyissä täällä Varkaudessa. Uma sai ihan kivan arvostelun. Kovasti tuomari juoksutti meitä, mutta, mutta  joo päähän tartteis kuulemma lisää..  Arvotelun voi käydä kattomassa kotisivujen puolelta.

Ilo on ollut nimensä mukaisesti ilo  Monet naurut oon saanut katsellessa sen touhuja. Täytyy sanoa, että kyllä on pikku tirpakalla luonnetta.

Alla kuvasatoa...

Dina on hyvä hyökkäilyjen kohde..... edelleenkin.

Pikkunen "ilo-pilleri" taitaa koirakielen ja kokeilee Uman kanssa vähän eri taktiikkaa... Tahtoo saman kepin....

Keppi katkes, mut tahtoo edelleen sen saman kepin....

Päättäväisenä pikkumimminä ottaa myös sen kepin......

Siiri 1 v 2 kk ja Ilo 10 vk. löysi nopeasti yhteisen sävelen......

Aina on kiire jonnekkin, silloin kun ei nukuta....... Yllättävän kovaa noilla pikkujaloilla jo mennäänkin.

Kukkapenkki here I come :D

Kaikkee voi maistella....... Sisällä ja ulkona

Viimein koitti se päivä, jolloin kurvasimme Savonlinnaan pennunhaku reissulle. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen, joten pennut sai vielä leikkiä pihalla ennen kotiinlähtöä.

Ilo kaiveli itselleen montun vajan viereen, minne tietenikin myös Enzon oli päästävä 

Ilo ja Emi-mamma ovat kuin kaksi marjaa

Sopeutuminen uuteen kotiin on sujunut hyvin.  Onhan täällä siskopuoli Dina jota voi vähän kiusata....